11. Älä pitkitä väistämätöntä

 

Makasimme lattialla ja huohotimme raskaasti. Olin ottanut Jasminen keittiön tasoa vasten, emme olleet edes riisuuntuneet sitä varten kuin pakollisten vaatteiden osalta. Tämä oli hänen viimeinen iltansa ja se oli saanut meidät suorastaan kuumeiseen tilaan. Emme voineet olla koskettamatta toisiamme joka hetki ja minä vedin sisääni hänen suloista tuoksuaan.

-Minä en halua lähteä. Mitä jos en lähtisikään,

hän sanoi yhtäkkiä. Monia vaarallisia ajatuksia pyörähti syvällä mielessäni ja suljin ne nopeasti sen tietyn oven taakse.

-Sulla on asioita hoidettavana kultaseni. Et sä saisi hetkenkään rauhaa, jos sä jättäisit ne tekemättä,

vastasin hänelle.

-Sä olet niin oikeassa, 

hän vastasi ja kaivautui vieläkin lähemmäksi. Selkäni alkoi sanoa sopimustaan irti siinä kovalla lattialla. Vaikka olinkin antanut näytteitä täysin päinvastaisesta, kehoni oli kuitenkin rikki eikä siitä ollut kaikkeen sellaiseen, johon se oli kyennyt vielä muutama vuosi takaperin.

-Mä kuitenkin haluan sut vielä. Uudestaan,

mutisin karheasti hänen hiuksiinsa ja Jasminen käsien kosketukseen tuli välittömästi vaativampi ote vastauksena intohimoisiin sanoihini.

Nousimme ylös ja kannoin hänet viimeisen kerran vuoteeseeni. Rakastelimme yhä uudestaan ja uudestaan, aina aamun koittoon asti. Särkevä ruumiini kaipasi ihan pienen hetken lepoa ennen kuin nousisin ylös.

Jätin hänet nukkumaan. Katsoin häntä viimeisen kerran ja aloin irrottautua. Se ei ollut täysin tietoistakaan toimintaa. Se vain tapahtui.

Kävin laskemassa hänelle kylvyn valmiiksi. Viljelin sinne ruusun terälehtiä ja tulin sitten tekemään aamupalaa. 

Viimeisenä aamunaan täällä hän söisi ruhtinaallisesti. Sen olin päättänyt jo hetken aikaa sitten.

Kävin herättämässä hänet, vein kylpyyn ja poistuin sitten omiin toimiini.

Aamupalan jälkeen Jasmine etsi minut puutarhasta.

-Täällähän sinä olet. Kaipasin sinua.

-Älä viitsi,

sanoin ja vetäydyin kauemmas.

-Mitä helvettiä Jesse,

hän kivahti niin korkealla äänellä, että ohimoitani repi.

Poistuin sisälle ja Jasmine seurasi perässäni.

-Sä olet jättämässä mut,

hän totesi kysyvällä äänellä, jossa kalskahti teräs.

Hymähdin. Hän näytti niin kauniilta vihaisena. Vihreät silmät suorastaan leiskusivat ja ihan pienen hetken ajattelin... Ei, ei sittenkään.

-Tosiasiassa sä olet jättämässä mut, jos ihan tarkkoja ollaan. Älä pitkitä väistämätöntä Jasmine.

-Haluatko sinä, että minä menen ja pakkaan tavarani ja lähden nyt?

Hänen kunniakseen on sanottava, että raivo puki häntä.

-Kyllä, itseasiassa se on varmasti paras ratkaisu,

vastasin tyynesti.

Jasminen kasvot muuttuivat täysin ilmeettömiksi.

-Älä viitsi Jasmine. Me molemmat tiedettiin, että tää päivä tulee ja se tuli nyt. Mä pidän susta, paljon, mutta mä en rakasta sua etkä sä rakasta mua. Se on fakta.

-Mä menen siksi aikaa tohon naapuriin. Saat rauhassa pakata sun tavaras. Aja varovasti Jasmine. Mitä tahansa sä ajatteletkin musta, niin sä olet mulle tärkeä. Yritä ajatella mua... lämmöllä.

Poistuin siinä vaiheessa. Arvelin, että olin käyttänyt tilanteen mahdollisuudet loppuun ja nyt oli parempi antaa vain naisen poistua omassa rauhassaan. Kun näin hänen autonsa kaartavan poispäin, palasin kotiin.

Ihan ensimmäiseksi tein itselleni paukun.

Muotoili asian miten hyvänsä, niin olin onneton. Jasmine oli ollut vain yksi lääke, jota käytin onnettoman oloni poistamiseen. Intohimo välillämme oli täyttänyt ne tyhjät hetket, jotka alkoholi oli täyttänyt sitä ennen. Nyt kun sitä ei ollut... takaisin viskiin.

-Miten sä voit Jesse,

Alexin vaimo kysyi huolestuneen oloisena. Olin jo tukevassa humalassa, mutta olin suunnannut sinne ainoaan paikkaan, jossa tiesin saavani jonkinlaista tukea. Tosin en tiennyt mihin täsmälleen ottaen sitä kaipasin, mutta en halunnut juuri sillä hetkellä olla yksinkään.

-Mulla ei mene tässä kuin ihan pieni hetki ja sitten mä ehdin istua sun seuraasi,

Alex hihkaisi askareensa ääreltä.

-Cybil tulee,

Sherryl sanoi varoittavasti ja saman tien ovi kävi. Skarppasin. Niin, tosiaan, heillä oli lapsi ja minä olin humalassa. En halunnut olla humalassa lasten aikana. Olin monessakin asiassa täysi renttu, mutta tässä en. Minulla oli tiukkoja periaatteita.

-Hei Cybil. Tulin hetkeksi istahtamaan tänne, mutta olen ihan just lähdössä tästä takaisin kotiin,

sanoin ja hymyilin mahdollisimman tasaisesti. Näin Sherrylin hymyilevän yllättyneenä tyttärensä selän takana. Hän ei ollut tiennyt, että ylipäätään kykenisin moiseen, eikä hän tietenkään tiennyt periaatteistani. Kuka olisi voinut kuvitella, että kaltaisellani juopolla ylipäätään olisi sellaisia?

-Isi lähtee hetkeksi aikaa Jessen luokse, heti kun on vaan syönyt tämän salaatin,

Alex totesi tyttärelleen tyynesti.

-Saanko mäkin tulla mukaan? Sun pihalla on se leikkiteline ja keinu. Saanko tulla leikkimään?

Näin hänen vanhempiensa vilkaisevan toisiaan.

-Sopiiko sulle huomenna Cybil? Huomenna on perjantai ja sä voisit tulla Katen kanssa leikkimään,

kysyin nopeasti ja sain hyväksyviä nyökkäyksiä pikkuisen selän takaa.

-No joo. Okei!

Olin helpottunut. Alex onneksi söi nopeasti ja lähti sitten saattamaan minua kotiin. Emme puhuneet mitään, mutta hän puristi minua tiukasti olkapäästä oveni ulkopuolella ja minä olin kiitollinen, että hän ei yrittänyt halata.

**********

Pariskunnan tiet siis erosivat. Tullaanko heitä näkemään enää yhdessä ja jos tullaan, niin missä merkeissä?

10. Moottorin öljy

 

Olin valmistamassa aamupalaa, kun kuulin hänen tulevan makuuhuoneesta ulos. Katsoin varovasti taakseni. Miten hän suhtautuisi eiliseen?

-Minä.. siivoan nämä,

hän totesi ja tajusin hänen olevan ihan yhtä hukassa tässä uudessa tilanteessa kuin mitä olin itsekin.

Kaikessa hiljaisuudessa teimme omia askareitamme: minä kokkasin ja hän tiskasi.

Ruuan jälkeen pakenin ulos.

Jasmine ei kyennyt syömään. Ei eilisen jälkeen. Kahvi sen sijaan, se oli hyvä ratkaisu. Hän teki niitä samalla useamman kupillisen, sillä hän totta totisesti tarvitsi jotakin vahvistavaa tähän oloon. 

Jesse oli ollut kaikkea sitä, ja enemmänkin, mitä Jasmine oli kuvitellut. Miehen karheat työmiehen kädet olivat tuntuneet hänen ihollaan ihastuttavilta, ne olivat raapineet hänen herkkiä paikkojaan ja saaneet hänet sellaisiin liekkeihin, että Jasmine ei kyennyt muistamaan kokeneensa koskaan mitään vastaavaa. Miksi ihmeessä mies oli sinkku? Jasmine oli saanut paljonkin tietoa Jessestä. Hänestä puhuttiin mielellään, sillä olihan hän paikallinen sankari. Näiden tietojen mukaan Jessellä ei ollut edes satunnaisia suhteita ja Jasmine ei todellakaan ymmärtänyt miksi. Vuoteessa mies oli suorastaan eläin! Jos hänellä ei olisi ollut näin hirvittävä krapula, hän olisi marssinut nyt saman tien tuonne ulos ja vaatinut uusintaa. Selvin päin.

Olin hirvittävän epävarma, sillä Jasmine ei ollut sanonut minulle sanaakaan eilisillan tapahtumien jälkeen. Niinpä pysyttelin hänestä etäällä ja hoidin pakollisia talon töitä.

Olin nielaista kieleni nähdessäni hänet altaalla ilkosen alasti, levittämässä aurinkovoidetta täydelliselle vartalolleen. Se oli vain liikaa. Muistin hänet allani ja ympärilläni enkä suonieni jyskytykseltä kyennyt enää muuta ajattelemaan. Riuhtaisin hänet ulos aurinkotuolista, suutelin rajusti ja kannoin hänet niine hyvine vuoteeseeni.

En kuullut hänen valittavan. Tai no... valittavan ja valittavan. Tunsin oloni varsin omahyväiseksi toimittuani luolamiehen tavoin ja saadessani syliini auliin ja sykkivän naisen.

Sinä iltana Jasmine lähti hoitamaan liikeasioitaan ja minä suuntasin kalaan. En voinut uskoa itsekään, että jätin viinapullon kotiin.

Istuin lukemassa Alexin antamaa kirjaa hänen tullessaan ovesta sisään. Nakkasin kirjan lattialle ja kävelin häntä vastaan. Jasminen silmissä oli yhtä kuumeinen ilme, kuin miltä minun sisälläni tuntui.

Suutelin häntä rajusti ja ohjasin omaan makuuhuoneeseeni. Hän ei jäänyt yhtään heikommaksi osoittaessaan haluavansa minua yhtä paljon kuin minä halusin häntä.

-Riisu mut,

hän käski karhealla äänellä ja tajusin, että olin saanut hänet pois tasapainosta. Hän yritti pitää omanarvontunnostaan kiinni kaikin mahdollisin tavoin ja hän oli tottunut käskyttämään. En aikonut tässäkään antaa hänelle periksi.

-Riisuudu,

sanoin ja vetäydyin kauemmas. Hänen kulmiensa väliin asettui se ihastuttava rypistys, joka kertoi pahastumisesta ja nauroin. Vedin hänet takaisin itseäni vasten ja sen jälkeen vaatteet lentelivät, hänen ja minun.

Pääsimme hädintuskin vuoteeseen asti. Se oli molemminpuolista ottamista. Antamisesta siinä ei ollut tietoakaan. Intohimo on moottorin öljy ja olin aivan liian kauan elänyt ilman sitä.

Vietin nyttemmin paljonkin aikaa leipoen.

Illat menivät myöhäiseen yöhön asti kun odottelin Jasminea palaavaksi. Hänen liikeneuvottelunsa venyivät viikko toisensa jälkeen ja meidän intohimomme leiskui.

Välillä me riitelimme, ihan kuten ennenkin, naljaillen toinen toisillemme. Katsoimme, kumpi luovuttaa ensin. Jos hän yritti lähteä pois tilanteesta niskoja nakellen, kannoin hänet olallani vuoteeseeni kuin luolamies. Hän saattoi kirkua ja syytää kirosanoja, voi kyllä, hän osasi kiroillakin, mutta sillä samalla sekunnilla kun sain hänet alleni, tappelumme koski vain ja ainoastaan sitä, miten saisimme vaatteet mahdollisimman nopeasti toistemme päältä pois. Jos minä yritin lähteä, hän tuli perääni, puri minua niskaan tai hyppäsi suoraan syliini, mitä milloinkin.

Seksimme oli yhä kiivaampaa ja se sai veren sykkimään suonissani niinäkin hetkinä, kun Jasmine ei ollut paikalla. Tämä ei ollut rakkautta, tiesin sen, enkä uskonut rakkauteen ylipäätään. Olin uskonut, joskus, mutta siihen ajatukseen en kajonnut ikinä. Ikinä.

Noiden viikkojen aikana sain vihdoin rakennettua tontille kaivon. Vettä ei tarvinnut kantaa enää matkojen päästä.

Olin jossain kummallisessa hellämielisyyden puuskassa rakentanut myös pihalle leikkitelineitä lapsille. Naapurin Kate Kennedy kävi useinkin pihallani pyörähtämässä ja hän oli varsin onnessaan saadessaan keinua ja kiipeillä luonani.

Kaiken muun ajan kokkaamisen ja naimisen jälkeen kulutin puutarhassani ja se alkoi vihdoin näyttää hyvältä. Syksy oli saanut osan kasveista lepotilaan, värit olivat alkaneet haalistua, mutta sillä ei ollut väliä. Aavikon lempeät talvet pitäisivät kaiken elossa joka tapauksessa.

Ja iltaisin odotin. Odotin Jasminea palaavaksi ja kieltäydyin toistaiseksi ajattelemasta sitä hetkeä, kun hän vihdoin lähtisi kotiin.

**********

Jessen ja Jasminen väliltä ei ainakaan intohimon leiskuntaa puutu ja tämä osa on ollut sitä täynnä. Mitä luulette, voiko tästä seurata myös rakkaus? Voiko Jasmine erota Victorista ja muuttaa Jessen kanssa yhteen? Mennä naimisiin?