8. Suloiset riitasoinnut

 

-Sinä taidat olla alkoholisti,

Jasmine sanoi minulle sinä iltana.

-Kyllä rouva, niin olen,

myönsin nautinnollisen ylpeästi. Alex oli sanonut, että tästä rouvasta ei olisi minulle haittaa ja tuskin edes näkisin häntä. Vähänpä mies oli tiennyt.

-Alkoholistit ovat epäluotettavia,

nainen totesi snobimaisesti.

-Ja taas ihan oikeaan,

vastasin.

-Miksi sinä juot noin paljon? Se ei ole viehättävää,

hän syytti.

-Miksi sä nalkutat noin paljon. Sekään ei ole viehättävää.

-Minä en nalkuta,

Jasmine puhahti pöyristyneenä ja nauroin ääneen.

-Kyllä maar vaan rouva, kyllä nalkutat ja hyvin nalkutatkin.

Näin hänen ilmeestään, että Jasmine räjähtäisi aivan kohta. Hän ei ensinnäkään sietänyt jostain syystä sitä, että rouvittelin häntä. Vielä vähemmän hän sieti sitä, että sanoin hänelle vastaan. Arvelin, että Jasmine ei ollut tottunut siihen ja vähänpä se minua puristeli. Suorastaan nautin saadessani hänen poskensa punoittamaan raivosta.

-Tuossa. Otapa tujaus viskiä ja rauhoitu,

sanoin ja tyrkkäsin lasin hänen käteensä.

Jasmine jähmettyi hetkeksi, kohautti sitten olkiaan ja kuulin, miten hän käveli selkäni taakse ja istahti keinutuoliin.

-Onko siihen joku syy, että sinä juot näin paljon,

hän kysyi sitten ja olin odottanut tätä kysymystä. Se oli pyörinyt ilmassa jo monena iltana, kun Jasmine oli huomautellut alkoholin käytöstäni.

-On. Onhan siihen,

vastasin lyhyesti ja pyörittelin jäitä viskilasissani.

-Liittyykö se ontumiseesi?

Kysymys tuli kevyesti ja olin hyvin tyytyväinen, että olin selin häneen. Perhanan akka oli tarkkaillut minua! Oliko hän kenties myös päivisin esitellyt kysymyksiään paikalliselle upseeristolle? 

-Liittyyhän se,

vastasin lopulta yhtä kevyesti ja istahdin alas. Näin, miten harmistus aivan kulki Jasminen kasvojen ylitse ja nainen joi viskinsä yhdellä siemauksella alas. Arvostin sitä, että hän ei yskinyt lainkaan. Tottunut, totesin. Ei alkoholisti, mutta tottunut.

Siirryin myhäillen leipomaan, kun Jasmine äkkiä tuli takaisin. Nyt hänellä oli kirja mukanaan.

-Oi, tämä on oikein hyvä kirja! Alexilta, arvaan. Oletko lukenut tämän jo?

-En ole. Lukeminen ei ole mun juttu.

-Niin, aivan. Jotenkin arvelinkin ettei ole, mutta kysyinpähän kohteliaisuuttani kuitenkin.

-Tässä talossa ei tarvitse olla kohtelias,

hymähdin ja sain Jasminelta palkaksi pienen naurun.

-Ainakaan talon isäntä ei sitä ole.

-Se ei kiinnosta mua.

-Kohteliaisuus?

-Niin. Mun kanat munii ilmankin, että mä jeesustelen niille.

-Vertasitko sinä juuri minua kanoihisi?

-Saatoin verratakin. Kuinka niin?

Nainen vain tuhahti ja suorastaan tunsin, miten hän lehahti raivosta kuumaksi. Hymyilin itsekseni.

-Ai niin, unohdin ihan kertoa. En saa liiketoimia lyötyä lukkoon ensi viikon aikana. Se menee ainakin viikolla yli, ehkä pidemmällekin.

Onneksi suuni oli tyhjä, sillä olisin saattanut tukehtua juuri sillä hetkellä ja elämä oli tällä erää ihan liian mielenkiintoista, jotta minulla olisi ollut aikaa alkaa tukehtumaan.

Jasmine poistui sen sanottuaan lanteitaan keinutellen yläkertaan ja annoin itselleni luvan seurata hänen takamuksensa pyörimistä. Ravistin päätäni ja hymyilin leveästi itsekseni. Ei, en voinut sanoa olevani pahoillani, sillä jostain syystä nämä jatkuvat naljailut puolin ja toisin piristivät mieltäni ihan suunnattomasti.

Öisin tosin kärsin edelleen. En nähnyt nyt enää pelkästään painajaisia. Välillä uneni olivat niin elävän eroottisia, että heräsin aamuisin lakanat märkinä eikä syynä ollut suinkaan hiki.

Jasmine nukkui myös levottomasti yö toisensa jälkeen. Hänen koko vartalonsa kurottautui tämän raivostuttavan miehen puoleen ja suorastaan vaati saada kokea tämän karkeiden sormien kosketuksen. Miksi miehen piti olla niin... mahdoton? Yöt olivat täynnä unia, joissa Jesse otti hänet raa'asti, himoitsi ja palvoi hänen ruumistaan. Joka aamu Jasmine heräsi entistä turhautuneempana, kaivaten yhä enemmän, yhä suuremmin. Hän melkein saattoi tuntea kielellään, miltä mies maistui. Viskiltä. Vaaralta.

**********

Jessen ja Jasminen välinen vetovoima on alkanut vaikuttaa molempiin ja on lienee enää ajan kysymys, milloin pidäkkeet irtoavat ja molemmat toimivat mielihalujensa mukaan. Voisi kuvitella, että Jesse, joka ei ole vastuussa toimistaan kenellekään, olisi jo toiminut. Mikä pidättelee häntä?

7. Räjähdysherkkä alue. Etene varovaisesti.

 

Kuulin hänen askeleensa selkäni takana ja paitsi kuulin, haistoin hänet. Tuo ärsyttävä, naisellisen kiihottava tuoksu, jokin parfyymi, sen ymmärsin, leijui hänen ympärillään ja se taatusti riitti suistamaan monen miehen mielen sijoiltaan.

Minä en kuitenkaan ollut moni mies ja en ollut ajatellut naisia vuosikausiin. Sen jälkeen kun... 

Hän seisoi hiljaa takanani ja odotti kai, että lopettaisin pyykkäämisen ja kiinnittäisin häneen huomiota. En todellakaan aikonut toimia niin. Hän oli pakollinen paha ja Alexin ilmoittama vuokrasumma kahdesta viikosta oli niin ruhtinaallisen iso, että sen jälkeen olin lakannut epäröimästä.

Myönnän kyllä, että en ollut odottanut tällaista ladya tontilleni. En voinut edes mielessäni kutsua häntä naikkoseksi tai mitenkään muutenkaan vähentävällä nimityksellä. Jasmine oli lady viimeistä, hoidettua kynnenpäätään myöten.

-Täällä ei toimi netti.

Äänessä oli niin ilmiselvää paheksuntaa, että tein kaikkeni ollakseni nauramatta. Alex oli tainnut jättää melkoisen tärkeitä asioita kertomatta tai kukaties oli kertonutkin, mutta tämä rouva ei ollut todella ymmärtänyt mitä ne tarkoittavat.

-Siellä on kirjoituskone,

vastasin tyynesti ja sain kuin sainkin pidettyä naurun pois äänestäni. Se oli vaikeaa, myönnän. Jostain kumman syystä sain tämän rouvan paheksunnasta itselleni synkkää hupia.

-Kirjoituskone? Mitä minä kirjoituskoneella teen?

-Kirjoitat?

-Ha-ha-ha. Olipa huvittavaa. Kai täällä jossain syvällä peräkylillä kuitenkin netti toimii?

-Strangervillen saluunassa kyllä.

-Jaha. No, sinne sitten. Ai niin, vesi loppui.

-Sitä saa lisää tuolta vuoristolammesta.

-Mitä?

-Niin että sitä saa lisää tuolta vuoristolammesta. Rouva on hyvä vaan.

Melkein kuulin miten verisuoni rouva Williamsin päässä poksahti ja nainen kääntyi kiivaasti kannoillaan. Annoin itselleni luvan nauraa kun hän oli poistunut kuuloetäisyydeltä. Jaa. Tästä saattaisi kaikesta huolimatta tulla yllättävän hauskat kaksi viikkoa, hykertelin itsekseni.

Vettä. Hae vettä vuoristolammesta. Jasmine oli niin vihainen, että häntä oikein poltteli. Missä täällä oli vuoristolampi? Sitten nainen kuuli veden virtausääniä. Jossain oli koski. Hän suuntasi ääntä kohden.

Kas niin. Hän löysi kuin löysikin kyseisen lammen. Jasmine pohti hetken. Hyvä on, hän päätti niskojaan nakellen. Hän kävelisi takaisin talolle ja hakisi ämpärit. Jos tämä käytöstavoiltaan barbaarin luokkaa oleva mies kuvittelisi, että hän ei pärjäisi näissä olosuhteissa, niin hän näyttäisi tämän olevan täydellisen väärässä. Jasmine oli sentään käynyt armeijan sissikoulutuksen ja hän kyllä pystyisi tarpeen vaatiessa potkimaan tätäkin miestä munille. Kirjaimellisesti.

Ripustelin pyykkejä kuivumaan, kun kuulin naisen tulevan takaisin pihaan. Hän käveli yllättävän ääneekkäästi niin pienikokoiseksi naiseksi, hämmästelin. Vilkaisin nopeasti olan yli hänen selkeästi lähtiessään poistumaan pihasta ja sydämeni jätti lyönnin välistä vereni muuttuessa jääkylmäksi. Voi vittu! Se saatanan suttura oli joku armeijan friidu! Äkkiä ne nimitykset löytyivät ja sana lady jäi kauaksi ajatuksistani.

Suuntasin suoraa päätä sisälle ja kaadoin itselleni viskin.

Olin niin vihainen, että ajattelin räjähtäväni. Minun oli pakko saada istua hetki ja rauhoittua.

Join ensimmäisen lasillisen ja se imeytyi suoraan limakalvoilleni. Kaadoin toisen ja istahdin kädet ja jalat täristen keinutuoliin. Vitun armeija! Enkö minä pääsisi siitä ikinä eroon?

En ymmärtänyt, miten elämäni joka käänteessä se tuli minua vastaan. Hetken jo vainoharhaisesti pohdin oliko Hatanolla näppinsä pelissä tämän kanssa, mutta sitten muistin Alexin. Ei, ei sentään, ja Alex ei taatusti tiennyt minun antipatioistani kyseistä laitosta kohtaan. Vitun armeija. Mutta se oli myönnettävä, että ne housut myötäilivät kyseisen naisen lantiota poikkeuksellisen armollisesti. Tajusin hymyileväni vinosti.

Ei vitussa. Sinne en menisi. En ajatuksissa enkä teoissa. Kallistin lasillistani ja join sen yhdellä huitaisulla alas. Mietin, ehtisinkö saada aikaa tolkullisen humalan ennen kuin nainen tulisi takaisin? Kyllä, taitaisin ehtiä, sillä kuulin hänen autonsa starttaavan pihasta. Heti paljon rennompana astelin takaisin baaripöydälleni ja kaadoin uuden viskin. Kyllä vaan. Olisin umpitunnelissa kun rouva Williams tulisi takaisin.

**********

Viikkoa myöhemmin valmistin itse pyydystämästäni lohesta ateriaa.

Tein kaiken omin käsin, oman puutarhan tuotoksista.

Jasmine oli jossain vaiheessa maininnut, että lohisushi oli hänen lempiruokaansa. En edes ajatellut asiaa sen kummemmin alkaessani valmistamaan sitä.

Löysin itseni myös yllättävän usein nykyään valmistamassa itselleni teetä.

Minä? Join teetä?

Kyllä vaan, join teetä ja odotin, että Jasmine tulee Strangervillen keskustasta takaisin. Se tietäisi riitaa, taas, ja jostain syystä se oli nautinnollisempaa kuin mikään muu pitkään aikaan. Paitsi ehkä viski.

**********

Selkeä kamppailu on menossa näiden kahden välillä. He molemmat ovat hyvin tulisia luonteeltaan, joskin Jesse on pyrkinyt omaa äkkivääryyttään hallitsemaan omista syistään. Nyt kuitenkin jokin Jasminessa saa Jessen toimimaan vastoin hänen itselleen luomia sääntöjä. 

6. Rouva Williams

 

Rouva Jasmine Williams seisoi kotinsa ulkopuolella hyvästelemässä miestään ja poikaansa. Hän oli jo malttamaton lähtemään, mutta pakolliset ohjeistukset oli vielä annettava, sillä Victor, niin hyvä mies kuin tämä olikin, ei ollut vastuussa heidän bisneksistään. Jasmine oli. Asiat pysyivät naisen taitavissa näpeissä ja talous kukoisti.

-Etkä sitten suostu kyseistä kauppakirjaa allekirjoittamaan ennen kuin minä olen sen tarkistanut.

-En kuitenkaan ole poissa lopultakaan kuin kaksi viikkoa, joten Masterminds Ltd saa luvan odottaa siihen asti, että palaan takaisin ja lyön diilin lukkoon heidän kanssaan. Jos he eivät odota..

Jasminen ei tarvinnut sanoa asiaa loppuun asti. Victor tiesi. Hän suorittaisi sen jälkeen "korjaavat" toimenpiteet. Victor näytti kiltiltä nallekarhulta, mutta hän oli kaikkea muuta.

-Amos. Amos! Jätä nyt se puhelin hetkeksi ja tule hyvästelemään äitisi,

Jasmine käskytti poikaansa.

Amos laittoi kuuliaisesti puhelimensa pois. Hänelle ei tullut pieneen mieleenkään avoimesti vastustaa vanhempiaan. Eivät nämä koskaan olleet häntä kohdelleet väkivaltaisesti, mutta molemmista huokui sellainen arvovalta ja vaaran tunne, että Amos piti parhaimpana totella. Aina.

-Miten sinun liiketalouden opintosi ovat sujuneet, 

Jasmine kysyi ja Amos tunsi vatsanpohjansa kiristyvän. Tottakai äidin piti kysyä juuri siitä.

-No tuota..

-Älä änkytä Amos.

-Koe ei mennyt ihan.. putkeen.

Amos piti hädintuskin havaittavan tauon sanoissaan.

-Mitä tarkoitat? Tai ei sillä ole mitään väliä. Victor, tiedät mitä tehdä.

Amoksen niskavillat nousivat pystyyn. Hän olisi halunnut päästä perheestään eroon, lähteä mahdollisimman kauas. Pois, jonnekin. Hän kuitenkin tiesi, että se ei tulisi ikinä olemaan mahdollista. Vanhemmat etsisivät hänet käsiinsä, tai heidän käskyläisensä etsisivät, mutta yhtäkaikki, Amos raahattaisiin vaikka auton perässä takaisin ellei muuten.

Jasmine oli pettynyt ainokaiseen poikaansa. Hirvittävän pettynyt. Miten oli mahdollista, että kahdesta näin täydellisestä geeniperimästä tuli jotain noin... heikkoa? Jos Jasmine ei olisi ollut täydellisen varma Victorin isyydestä, näkihän sen pojasta jo päällepäinkin, hän olisi kuvitellut Amosin olevan vaihdokas. Nopeasti ja tehokkaasti nainen hyvästeli perheensä ja suuntasi sitten matkaan.

Vuorokautta myöhemmin Jasmine oli Strangervillen vuoristossa. Hän oli yöpynyt matkan varrella jossain luvattoman huonossa majatalossa. Sänky oli ollut kauheassa kunnossa ja suihku niin järkyttävä, että sinne nainen ei ollut edes uskaltautunut. Nyt hän katseli epäuskoisena ympärilleen. Mihin hän oli oikein tullut? Mitä ihmettä Alex oli ajatellut buukatessaan täältä hänelle majapaikan?

Auringonpaisteesta huolimatta satoi ja osin auringon itsensäkin vuoksi Jasmine käytti suojaa. Hänen valkoinen, täydellinen hipiänsä ei olisi auringon armoilla ilman asianmukaista suojaa. Jasmine käytti tuhansia ja taas tuhansia simoleoneja kuukausittain ulkonäkönsä hoitamiseen ja hän tiesi näyttävänsä hehkeältä ja sellaisena hän aikoi myös pysyä.

Kukaan ei tullut avaamaan ovea. Jasmine kokeili, se ei ollut lukossa, mutta siitä huolimatta hän ei halunnut astua luvattomasti kenenkään kotiin. Ovenraosta asunto kuitenkin tuoksahti sitruunalle ja hunajalle. Ainakaan siellä ei siis haissut pahalle. Jostain takapihalta kuului ääniä ja Jasmine suuntasi niitä kohden.

Asunnon omistaja oli uimassa.

-Hyvää päivää,

nainen tervehti ylhäisellä äänellä ja näki, miten mies lakkasi liikkumasta ja ui sitten rappusten luo.

Jasminen sydän melkein pysähtyi hänen nähdessään miehen märän vartalon.

Hyvänen aika! Ehkä hän antaisi tälle majapaikalle sittenkin mahdollisuuden. Voihan olla, että näistä oloista irtoaisi sittenkin jotain iloa. Ellei muuta, niin silmäniloa.

-Rouva Williams,

mies kysyi ja äänessä kuului syvä viskibasso. Se sai Jasminen ihon kihelmöimään. Hänen kehonsa hyrähti käyntiin, mutta tiukalla itsekurilla ja vuosikausien koulutuksella mikään tästä ei näkynyt ulospäin.

-Sano toki Jasmine, herra...?

-Aiotko sä noissa vaatteissa liikkua täällä Strangervillessä?

Mies nauroi hänelle ja jos tämä ei olisi ollut niin hurmaava, Jasmine olisi pahastunut.

-En, en tietenkään. Jos näyttäisit minulle missä voin vaihtaa vaatteeni ja peseytyä, niin saisin matkan pölyt poistettua, herra...?

-Toki. Seuraa perässä.

Mies käveli omituisesti, Jasmine pisti merkille. Hän ontui hieman. Hädintuskin havaittavasti, mutta Jasmine oli erittäin tottunut tarkkailija. Hän pisti myös merkille miehen tiukat lihakset ja pakarat ja hänen kasvojaan alkoi kuumottaa muukin kuin Strangervillen kuuma auringonpaiste. Jasmine melkein kikatti ihastuksesta. Voi Alex! Hänen täytyisi muistaa kiittää miestä!

Kuten nainen oli lyhyestä ensisilmäyksestä päätellytkin, talo oli todella siisti ja se tuoksui hyvälle. Oli harmi, että täällä ei ollut juoksevaa vettä, sillä muuten olosuhteet olivat suorastaan täydelliset. Patja tuntui hyvältä ja jämäkältä. Jasmine mietti, miltä hänen vuokraisäntänsä vuode tuntuisi. Nainen aikoi ottaa siitä selvää. Hänen kaksi viikkoaan saattaisi venähtää vähän pidemmiksi, hän pohti kehräten.

Victor oli... tasainen. Mies oli vuoteessakin kuin kone, joka toisti samat liikkeet samalla tahdilla kerta toisensa jälkeen. Jasmine oli lakannut haluamasta miestään jo kauan aikaa sitten. Hänellä oli aina silloin tällöin lyhyitä, avioliiton ulkopuolisia suhteita, joissa hän tyydytti satunnaisia halujaan. Kukaan ei silti ollut onnistunut herättämään hänessä tällaisia tuntemuksia. Ei kukaan muu, kuin Victor ihan alkuaikoina.

Jasmine oli rakastunut tuolloin tulevan miehensä päättäväisyyteen ja jo tästä silloin huokuneeseen arvovaltaan. He olivat olleet vielä teini-ikäisiä. Victor oli ollut, ja oli yhä, hyvin poikkeuksellinen mies. Hän taatusti tiesi Jasminen syrjähypyistä, mutta vähät välitti niistä niin kauan, kuin nainen ei pröystäillyt niillä hänen nenänsä edessä ja se ei olisi tullut Jasminelle mieleenkään. Nyt hänet täytti kuitenkin nautinnollinen odotus. Tämä mysteerimies, joka ei ollut suostunut kertomaan hänelle nimeään, ei vaikka Jasmine oli muutamaan kertaan kohteliaasti yrittänyt sitä tiedustella. Hänen täytyisi kysyä Alexilta, jos ei saisi tältä mieheltä piakkoin vastauksia.

Peseydyttyään ja pukeuduttuaan soveliaampiin vaatteisiin Jasmine tarkasteli itseään peilistä. Voi herra vuokranantaja, sinulla on vielä monen monta yllätystä edessäsi, hän pohti ja hymyili itsekseen.

**********

Jasmine Williams siis on Janni Eririkas, kuten kuvasta näkyy. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä arvasiko kukaan oikein edellisen osan kysymykseen =D

Jasmine on siis todellakin liikenainen ja pelissähän hän työskentelee rikollis(liike)alalla ja se on otettu tähän tarinaan mukaan. Hän on tullut Strangervilleen laajentamaan liiketoimintaansa ja näyttää kiinnostuneen meidän Jessestämme ihan todella. Miehellä taitaa olla hyvin vähän mahdollisuuksia, vai mitä luulette? =D

Ja kyllä, tarinaan tulee kirosanojen lisäksi mukaan lievästi eroottissävytteistä tekstiä ja paikoitellen kuviakin ( ei todellakaan mitään ronskia! ), silloin kun se on tarinankerronnallisesti välttämätöntä.