10. Moottorin öljy

 

Olin valmistamassa aamupalaa, kun kuulin hänen tulevan makuuhuoneesta ulos. Katsoin varovasti taakseni. Miten hän suhtautuisi eiliseen?

-Minä.. siivoan nämä,

hän totesi ja tajusin hänen olevan ihan yhtä hukassa tässä uudessa tilanteessa kuin mitä olin itsekin.

Kaikessa hiljaisuudessa teimme omia askareitamme: minä kokkasin ja hän tiskasi.

Ruuan jälkeen pakenin ulos.

Jasmine ei kyennyt syömään. Ei eilisen jälkeen. Kahvi sen sijaan, se oli hyvä ratkaisu. Hän teki niitä samalla useamman kupillisen, sillä hän totta totisesti tarvitsi jotakin vahvistavaa tähän oloon. 

Jesse oli ollut kaikkea sitä, ja enemmänkin, mitä Jasmine oli kuvitellut. Miehen karheat työmiehen kädet olivat tuntuneet hänen ihollaan ihastuttavilta, ne olivat raapineet hänen herkkiä paikkojaan ja saaneet hänet sellaisiin liekkeihin, että Jasmine ei kyennyt muistamaan kokeneensa koskaan mitään vastaavaa. Miksi ihmeessä mies oli sinkku? Jasmine oli saanut paljonkin tietoa Jessestä. Hänestä puhuttiin mielellään, sillä olihan hän paikallinen sankari. Näiden tietojen mukaan Jessellä ei ollut edes satunnaisia suhteita ja Jasmine ei todellakaan ymmärtänyt miksi. Vuoteessa mies oli suorastaan eläin! Jos hänellä ei olisi ollut näin hirvittävä krapula, hän olisi marssinut nyt saman tien tuonne ulos ja vaatinut uusintaa. Selvin päin.

Olin hirvittävän epävarma, sillä Jasmine ei ollut sanonut minulle sanaakaan eilisillan tapahtumien jälkeen. Niinpä pysyttelin hänestä etäällä ja hoidin pakollisia talon töitä.

Olin nielaista kieleni nähdessäni hänet altaalla ilkosen alasti, levittämässä aurinkovoidetta täydelliselle vartalolleen. Se oli vain liikaa. Muistin hänet allani ja ympärilläni enkä suonieni jyskytykseltä kyennyt enää muuta ajattelemaan. Riuhtaisin hänet ulos aurinkotuolista, suutelin rajusti ja kannoin hänet niine hyvine vuoteeseeni.

En kuullut hänen valittavan. Tai no... valittavan ja valittavan. Tunsin oloni varsin omahyväiseksi toimittuani luolamiehen tavoin ja saadessani syliini auliin ja sykkivän naisen.

Sinä iltana Jasmine lähti hoitamaan liikeasioitaan ja minä suuntasin kalaan. En voinut uskoa itsekään, että jätin viinapullon kotiin.

Istuin lukemassa Alexin antamaa kirjaa hänen tullessaan ovesta sisään. Nakkasin kirjan lattialle ja kävelin häntä vastaan. Jasminen silmissä oli yhtä kuumeinen ilme, kuin miltä minun sisälläni tuntui.

Suutelin häntä rajusti ja ohjasin omaan makuuhuoneeseeni. Hän ei jäänyt yhtään heikommaksi osoittaessaan haluavansa minua yhtä paljon kuin minä halusin häntä.

-Riisu mut,

hän käski karhealla äänellä ja tajusin, että olin saanut hänet pois tasapainosta. Hän yritti pitää omanarvontunnostaan kiinni kaikin mahdollisin tavoin ja hän oli tottunut käskyttämään. En aikonut tässäkään antaa hänelle periksi.

-Riisuudu,

sanoin ja vetäydyin kauemmas. Hänen kulmiensa väliin asettui se ihastuttava rypistys, joka kertoi pahastumisesta ja nauroin. Vedin hänet takaisin itseäni vasten ja sen jälkeen vaatteet lentelivät, hänen ja minun.

Pääsimme hädintuskin vuoteeseen asti. Se oli molemminpuolista ottamista. Antamisesta siinä ei ollut tietoakaan. Intohimo on moottorin öljy ja olin aivan liian kauan elänyt ilman sitä.

Vietin nyttemmin paljonkin aikaa leipoen.

Illat menivät myöhäiseen yöhön asti kun odottelin Jasminea palaavaksi. Hänen liikeneuvottelunsa venyivät viikko toisensa jälkeen ja meidän intohimomme leiskui.

Välillä me riitelimme, ihan kuten ennenkin, naljaillen toinen toisillemme. Katsoimme, kumpi luovuttaa ensin. Jos hän yritti lähteä pois tilanteesta niskoja nakellen, kannoin hänet olallani vuoteeseeni kuin luolamies. Hän saattoi kirkua ja syytää kirosanoja, voi kyllä, hän osasi kiroillakin, mutta sillä samalla sekunnilla kun sain hänet alleni, tappelumme koski vain ja ainoastaan sitä, miten saisimme vaatteet mahdollisimman nopeasti toistemme päältä pois. Jos minä yritin lähteä, hän tuli perääni, puri minua niskaan tai hyppäsi suoraan syliini, mitä milloinkin.

Seksimme oli yhä kiivaampaa ja se sai veren sykkimään suonissani niinäkin hetkinä, kun Jasmine ei ollut paikalla. Tämä ei ollut rakkautta, tiesin sen, enkä uskonut rakkauteen ylipäätään. Olin uskonut, joskus, mutta siihen ajatukseen en kajonnut ikinä. Ikinä.

Noiden viikkojen aikana sain vihdoin rakennettua tontille kaivon. Vettä ei tarvinnut kantaa enää matkojen päästä.

Olin jossain kummallisessa hellämielisyyden puuskassa rakentanut myös pihalle leikkitelineitä lapsille. Naapurin Kate Kennedy kävi useinkin pihallani pyörähtämässä ja hän oli varsin onnessaan saadessaan keinua ja kiipeillä luonani.

Kaiken muun ajan kokkaamisen ja naimisen jälkeen kulutin puutarhassani ja se alkoi vihdoin näyttää hyvältä. Syksy oli saanut osan kasveista lepotilaan, värit olivat alkaneet haalistua, mutta sillä ei ollut väliä. Aavikon lempeät talvet pitäisivät kaiken elossa joka tapauksessa.

Ja iltaisin odotin. Odotin Jasminea palaavaksi ja kieltäydyin toistaiseksi ajattelemasta sitä hetkeä, kun hän vihdoin lähtisi kotiin.

**********

Jessen ja Jasminen väliltä ei ainakaan intohimon leiskuntaa puutu ja tämä osa on ollut sitä täynnä. Mitä luulette, voiko tästä seurata myös rakkaus? Voiko Jasmine erota Victorista ja muuttaa Jessen kanssa yhteen? Mennä naimisiin?