5. Epätoivon sanelema ratkaisu

Uni ei ollut ystäväni. Välttelin sitä toistuvasti kaikin mahdollisin tavoin. Olin opetellut yhdistämään kaksi lempiharrastustani: juomisen ja kalastamisen. Tällä lammella sain yöaikaan olla täysin ylhäisessä yksinäisyydessäni ja ilma oli mukavan lämmin. Harkitsin välillä tuolin ottamista mukaan, mutta unohdin sen kerta toisensa jälkeen.

Pullo oli mukavasti takataskussani ja hörpin siitä tasaiseen tahtiin. Kalastuksessa oli tosin se huono puoli, että ajatukset aina silloin tällöin ajalehtivat liiankin vapaasti ja saatoin löytää itseni keskeltä muisteluja ajasta ennen tätä kaikkea. Siellä menneisyydessä oli nimiä, joista en suostunut puhumaan kenellekään. En olisi halunnut muistaa niitä edes itse.

Kun kalastaminen kyllästytti tai pelotti liikaa, keskityin soittamiseen. Silloin saatoin unohtaa juomisenkin tuntikausiksi. En tiedä mistä muistojen syövereistä kaikki sävelet jouseeni itsensä syöksivät, mutta jostain ne saapuivat ja loivat itsensä uudestaan eläviksi. En ollut vieläkään loistava soittaja ja oli hetkiä, jolloin tuskastuin omaan osaamattomuuteeni. Sen seurauksena istuin joko takan edessä tai uima-altaalla pullon kanssa ja tinttasin itseltäni tajun kankaalle.

Syksyn kolkutellessa ovelle siellä kolkutteli joku muukin. Alex.

-Hei Jesse, miten sinulla menee?

-Kuulostaa ihan tyypilliseltä psykologin kysymykseltä,

vastasin epäluuloisesti.

-Ja tuo taas kuulostaa ihan tyypilliseltä vainoharhalta,

Alex sanoi tyynen rauhallisesti.

-Totta. Saatan ollakin. Vainoharhainen. Mistäpä sen tietää, mutta en silti aio päästää sua mun pään sisälle tonkimaan.

-Ei se ihan niinkään mene Jesse, että pään sisällä tongitaan, mutta ei mennä siihen nyt. Olen täällä ihan muista syistä. Muistatko, kun esitin sinulle ehdotuksen tuossa muutamia viikkoja sitten?

Kaivelin hetken.

-Aa, niin joo, se sun joku kaveri.

-Juuri se tapaus. Oletko harkinnut asiaa?

-Mä en oikein tiedä,

vastasin viivytellen. Totta puhuen aloin olla epätoivoinen. Viinani hupenivat hyvää vauhtia ja tarvitsin rahaa. Minulla ei olisi taloudellista mahdollisuutta kieltäytyä. Se oli fakta. Alex ei kuitenkaan sanonut mitään, ei millään tavalla edes vihjannut, että hän tiesi minun olevan persaukinen.

-Milloin tää sun kaverisi oikein tulisi,

kysyin sitten luovuttaen.

-Ensi viikon alussa. Meillä siis riittää ihan hyvin aikaa tuoda huonekalut tänne ja nostaa ne tuonne yläkertaan. Olen jo alustavasti kysellyt naapureilta ja saamme sinne kyllä kaiken, mitä rouva Williams tarvitseekaan.

-Rouva? Sun kaveris on nainen? Miten se suhtautuu ryyppäämiseen?

Olin ihan helvetin epäluuloinen nyt, sillä en todellakaan kaivannut mitään rouvastyyppiä tänne vahtimaan juomisiani ja nalkuttamaan niistä.

-Hänellä tuskin on aikaa vahdata sinun juomistasi,

Alex hymähti.

-Rouva Williams on erittäin kiireinen bisnesnainen ja tuskin tulet häntä kovin paljon edes näkemään.

Olin äärimmäisen vastahakoinen, mutta käytännössä jo sanattomasti antanut suostumukseni ja kuten todettua, rahatilanteeni ei antanut periksi kieltäytyä.

-Kunhan se ei puutu mun asioihini, niin mä selviän kyllä,

sihisin yhteenpuristettujen hampaideni välistä.

-Hm. Täällä tuoksuu hyvälle!

-Hyvä kun sanoit. Mun täytyy ottaa suklaaleivokset pois uunista.

-Leivotko sinä?

-Muun muassa.

Otin pellin uunista ja leikkelin viipaleiksi ja asetin tarjolle.

-Ei hullumpia. Sinusta voisi tulla helposti kaupungin leipuri Jesse,

Alex sanoi vaikuttuneena. Virnistin.

-Voitko sä kuvitella kuinka mä leivon yöllä umpitunnelissa ja vahingossa lorautan leipätaikinan sekaan pullon tai pari viskiä? Ja poltan koko leipomon kännipäissäni.

Alex alkoi nauraa.

-Totta. Olet oikeassa. Ai niin, ennen kuin lähden. Minulla on tässä sinulle yksi kirja. Lue ihmeessä. Ja ei, ei mitään keskusteluvelvoitteita asiasta.

Alexin lähdettyä tiskasin ja siivosin muutenkin. Juopoksi pidin hyvää huolta talostani, sen myönnän. Viskipäissäni tartuin Alexin kirjaan, mutta totta puhuen rivit hyppivät silmissäni ja lopulta luovutin. Oli helpompi vain ryypätä takkatulen lämmössä.

Viikon loppuun mennessä yläkerrassani paloi kynttilät ja tila oli sisustettu.

Olin saanut naapureilta lahjoituksena huonekaluja enemmän kuin kotitarpeiksi ja olinkin vastustellut heidän liiankin anteliaita huomionosoituksiaan, tosin aika ponnettomasti. Nyt koko yläkerta oli sisustettu heidän ylijäämätavaroillaan, joilla ei kuulemma ollut käyttöä kotona. En valittanut ja mietin itsekseni, että vitun arvon rouva Williams saisi olla helvetin tyytyväinen tuleviin oloihinsa.

Mielihyväkseni puutarhani alkoi kukoistaa ja tuottaa satoa. Olin istuttanut myös kukkia, sillä olin kuullut, että Strangervillen kukkakauppa tarvitsee jatkuvasti lähituottajia. Sitä kautta saisin koottua jatkossa itselleni vähän massia eikä minun tarvitsisi jatkossa lainata asuntoani kenenkään tarpeisiin.

**********

Alex tuli jälleen käymään ja puristi Jessestä lupauksen toimia isäntänä hänen ystävälleen. Taloon on tulossa muuan rouva Williams ja kyseinen hahmo tuottanee ainakin nelosen pelaajille yllätyksen ( miellyttävän/epämiellyttävän ), sillä hänen nimensä ei alunperin ole pelissä rouva Williams, vaan se on muutettu vastaamaan tämän kyseisen pelipohjan maailmaa. Kyse on siis hahmosta, joka löytyy pelipohjissa valmiina, mutta kuka hän on? Bisnesnaisiahan siellä on useitakin. Veikkauksia?