lauantai 15. toukokuuta 2021

8. Suloiset riitasoinnut

 






-Sinä taidat olla alkoholisti,
Jasmine sanoi minulle sinä iltana.




-Kyllä rouva, niin olen,
myönsin nautinnollisen ylpeästi. Alex oli sanonut, että tästä rouvasta ei olisi minulle haittaa ja tuskin edes näkisin häntä. Vähänpä mies oli tiennyt.




-Alkoholistit ovat epäluotettavia,
nainen totesi snobimaisesti.




-Ja taas ihan oikeaan,
vastasin.




-Miksi sinä juot noin paljon? Se ei ole viehättävää,
hän syytti.
-Miksi sä nalkutat noin paljon. Sekään ei ole viehättävää.




-Minä en nalkuta,
Jasmine puhahti pöyristyneenä ja nauroin ääneen.




-Kyllä maar vaan rouva, kyllä nalkutat ja hyvin nalkutatkin.
Näin hänen ilmeestään, että Jasmine räjähtäisi aivan kohta. Hän ei ensinnäkään sietänyt jostain syystä sitä, että rouvittelin häntä. Vielä vähemmän hän sieti sitä, että sanoin hänelle vastaan. Arvelin, että Jasmine ei ollut tottunut siihen ja vähänpä se minua puristeli. Suorastaan nautin saadessani hänen poskensa punoittamaan raivosta.
-Tuossa. Otapa tujaus viskiä ja rauhoitu,
sanoin ja tyrkkäsin lasin hänen käteensä.




Jasmine jähmettyi hetkeksi, kohautti sitten olkiaan ja kuulin, miten hän käveli selkäni taakse ja istahti keinutuoliin.




-Onko siihen joku syy, että sinä juot näin paljon,
hän kysyi sitten ja olin odottanut tätä kysymystä. Se oli pyörinyt ilmassa jo monena iltana, kun Jasmine oli huomautellut alkoholin käytöstäni.




-On. Onhan siihen,
vastasin lyhyesti ja pyörittelin jäitä viskilasissani.
-Liittyykö se ontumiseesi?
Kysymys tuli kevyesti ja olin hyvin tyytyväinen, että olin selin häneen. Perhanan akka oli tarkkaillut minua! Oliko hän kenties myös päivisin esitellyt kysymyksiään paikalliselle upseeristolle? 




-Liittyyhän se,
vastasin lopulta yhtä kevyesti ja istahdin alas. Näin, miten harmistus aivan kulki Jasminen kasvojen ylitse ja nainen joi viskinsä yhdellä siemauksella alas. Arvostin sitä, että hän ei yskinyt lainkaan. Tottunut, totesin. Ei alkoholisti, mutta tottunut.




Siirryin myhäillen leipomaan, kun Jasmine äkkiä tuli takaisin. Nyt hänellä oli kirja mukanaan.




-Oi, tämä on oikein hyvä kirja! Alexilta, arvaan. Oletko lukenut tämän jo?
-En ole. Lukeminen ei ole mun juttu.




-Niin, aivan. Jotenkin arvelinkin ettei ole, mutta kysyinpähän kohteliaisuuttani kuitenkin.
-Tässä talossa ei tarvitse olla kohtelias,
hymähdin ja sain Jasminelta palkaksi pienen naurun.
-Ainakaan talon isäntä ei sitä ole.




-Se ei kiinnosta mua.
-Kohteliaisuus?
-Niin. Mun kanat munii ilmankin, että mä jeesustelen niille.
-Vertasitko sinä juuri minua kanoihisi?
-Saatoin verratakin. Kuinka niin?
Nainen vain tuhahti ja suorastaan tunsin, miten hän lehahti raivosta kuumaksi. Hymyilin itsekseni.




-Ai niin, unohdin ihan kertoa. En saa liiketoimia lyötyä lukkoon ensi viikon aikana. Se menee ainakin viikolla yli, ehkä pidemmällekin.
Onneksi suuni oli tyhjä, sillä olisin saattanut tukehtua juuri sillä hetkellä ja elämä oli tällä erää ihan liian mielenkiintoista, jotta minulla olisi ollut aikaa alkaa tukehtumaan.




Jasmine poistui sen sanottuaan lanteitaan keinutellen yläkertaan ja annoin itselleni luvan seurata hänen takamuksensa pyörimistä. Ravistin päätäni ja hymyilin leveästi itsekseni. Ei, en voinut sanoa olevani pahoillani, sillä jostain syystä nämä jatkuvat naljailut puolin ja toisin piristivät mieltäni ihan suunnattomasti.




Öisin tosin kärsin edelleen. En nähnyt nyt enää pelkästään painajaisia. Välillä uneni olivat niin elävän eroottisia, että heräsin aamuisin lakanat märkinä eikä syynä ollut suinkaan hiki.



Jasmine nukkui myös levottomasti yö toisensa jälkeen. Hänen koko vartalonsa kurottautui tämän raivostuttavan miehen puoleen ja suorastaan vaati saada kokea tämän karkeiden sormien kosketuksen. Miksi miehen piti olla niin... mahdoton? Yöt olivat täynnä unia, joissa Jesse otti hänet raa'asti, himoitsi ja palvoi hänen ruumistaan. Joka aamu Jasmine heräsi entistä turhautuneempana, kaivaten yhä enemmän, yhä suuremmin. Hän melkein saattoi tuntea kielellään, miltä mies maistui. Viskiltä. Vaaralta.



**********



Jessen ja Jasminen välinen vetovoima on alkanut vaikuttaa molempiin ja on lienee enää ajan kysymys, milloin pidäkkeet irtoavat ja molemmat toimivat mielihalujensa mukaan. Voisi kuvitella, että Jesse, joka ei ole vastuussa toimistaan kenellekään, olisi jo toiminut. Mikä pidättelee häntä?





3 kommenttia:

  1. Oi vitsit jännitys vaan sen kun tiivistyy ja ei vieläkään! :D Jasmine on kyllä kaunis nainen, luulempa että hän tekee jopa aloitteen ja Jesse saattaa hieman kavahtaakin rouvaa. Jatkoa odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jesse on melkoinen jääräpää eikä hän ole ihan niin helposti vietävissä kuin Jasmine on kuvitellut. Nainenhan oli täysin varma, että hän saa Jessen kiedottua pikkurillinsä ympärille hetkessä ja ottaa tästä sitten hupinsa =D

      Poista
  2. Tilanne on jo nyt hyvin mielenkiintoinen, eikä se tästä vielä hetkeen varmaan ole laantumassa. Sitä en kyllä varmaksi tiedä, mikä Jesseä vielä pidättelee. Ehkä se on tieto siitä, että Jasmine on kumminkin naimisissa, minkä lisäksi Jesse vieroksuu Jasminen armeijataustaa... Joka tapauksessa luulen, että ei tässä mene kauaa ennen kuin tilanne etenee johonkin muuhunkin kuin molemminpuoleiseen pieneen vittuiluun.

    Sidenote: Pisti naurattamaan tuo Jessen seinällä oleva "Here comes the sun"-pyyhe. Sopii hyvin sisustukseen, kun talon isäntä onkin varsinainen aurinko ja päivänpaiste... :D

    VastaaPoista

11. Älä pitkitä väistämätöntä

  Makasimme lattialla ja huohotimme raskaasti. Olin ottanut Jasminen keittiön tasoa vasten, emme olleet edes riisuuntuneet sitä varten kuin ...