lauantai 19. kesäkuuta 2021

11. Älä pitkitä väistämätöntä

 






Makasimme lattialla ja huohotimme raskaasti. Olin ottanut Jasminen keittiön tasoa vasten, emme olleet edes riisuuntuneet sitä varten kuin pakollisten vaatteiden osalta. Tämä oli hänen viimeinen iltansa ja se oli saanut meidät suorastaan kuumeiseen tilaan. Emme voineet olla koskettamatta toisiamme joka hetki ja minä vedin sisääni hänen suloista tuoksuaan.




-Minä en halua lähteä. Mitä jos en lähtisikään,
hän sanoi yhtäkkiä. Monia vaarallisia ajatuksia pyörähti syvällä mielessäni ja suljin ne nopeasti sen tietyn oven taakse.
-Sulla on asioita hoidettavana kultaseni. Et sä saisi hetkenkään rauhaa, jos sä jättäisit ne tekemättä,
vastasin hänelle.




-Sä olet niin oikeassa, 
hän vastasi ja kaivautui vieläkin lähemmäksi. Selkäni alkoi sanoa sopimustaan irti siinä kovalla lattialla. Vaikka olinkin antanut näytteitä täysin päinvastaisesta, kehoni oli kuitenkin rikki eikä siitä ollut kaikkeen sellaiseen, johon se oli kyennyt vielä muutama vuosi takaperin.
-Mä kuitenkin haluan sut vielä. Uudestaan,
mutisin karheasti hänen hiuksiinsa ja Jasminen käsien kosketukseen tuli välittömästi vaativampi ote vastauksena intohimoisiin sanoihini.




Nousimme ylös ja kannoin hänet viimeisen kerran vuoteeseeni. Rakastelimme yhä uudestaan ja uudestaan, aina aamun koittoon asti. Särkevä ruumiini kaipasi ihan pienen hetken lepoa ennen kuin nousisin ylös.




Jätin hänet nukkumaan. Katsoin häntä viimeisen kerran ja aloin irrottautua. Se ei ollut täysin tietoistakaan toimintaa. Se vain tapahtui.




Kävin laskemassa hänelle kylvyn valmiiksi. Viljelin sinne ruusun terälehtiä ja tulin sitten tekemään aamupalaa. 




Viimeisenä aamunaan täällä hän söisi ruhtinaallisesti. Sen olin päättänyt jo hetken aikaa sitten.




Kävin herättämässä hänet, vein kylpyyn ja poistuin sitten omiin toimiini.




Aamupalan jälkeen Jasmine etsi minut puutarhasta.
-Täällähän sinä olet. Kaipasin sinua.




-Älä viitsi,
sanoin ja vetäydyin kauemmas.




-Mitä helvettiä Jesse,
hän kivahti niin korkealla äänellä, että ohimoitani repi.




Poistuin sisälle ja Jasmine seurasi perässäni.




-Sä olet jättämässä mut,
hän totesi kysyvällä äänellä, jossa kalskahti teräs.




Hymähdin. Hän näytti niin kauniilta vihaisena. Vihreät silmät suorastaan leiskusivat ja ihan pienen hetken ajattelin... Ei, ei sittenkään.




-Tosiasiassa sä olet jättämässä mut, jos ihan tarkkoja ollaan. Älä pitkitä väistämätöntä Jasmine.




-Haluatko sinä, että minä menen ja pakkaan tavarani ja lähden nyt?
Hänen kunniakseen on sanottava, että raivo puki häntä.




-Kyllä, itseasiassa se on varmasti paras ratkaisu,
vastasin tyynesti.




Jasminen kasvot muuttuivat täysin ilmeettömiksi.




-Älä viitsi Jasmine. Me molemmat tiedettiin, että tää päivä tulee ja se tuli nyt. Mä pidän susta, paljon, mutta mä en rakasta sua etkä sä rakasta mua. Se on fakta.




-Mä menen siksi aikaa tohon naapuriin. Saat rauhassa pakata sun tavaras. Aja varovasti Jasmine. Mitä tahansa sä ajatteletkin musta, niin sä olet mulle tärkeä. Yritä ajatella mua... lämmöllä.
Poistuin siinä vaiheessa. Arvelin, että olin käyttänyt tilanteen mahdollisuudet loppuun ja nyt oli parempi antaa vain naisen poistua omassa rauhassaan. Kun näin hänen autonsa kaartavan poispäin, palasin kotiin.




Ihan ensimmäiseksi tein itselleni paukun.




Muotoili asian miten hyvänsä, niin olin onneton. Jasmine oli ollut vain yksi lääke, jota käytin onnettoman oloni poistamiseen. Intohimo välillämme oli täyttänyt ne tyhjät hetket, jotka alkoholi oli täyttänyt sitä ennen. Nyt kun sitä ei ollut... takaisin viskiin.




-Miten sä voit Jesse,
Alexin vaimo kysyi huolestuneen oloisena. Olin jo tukevassa humalassa, mutta olin suunnannut sinne ainoaan paikkaan, jossa tiesin saavani jonkinlaista tukea. Tosin en tiennyt mihin täsmälleen ottaen sitä kaipasin, mutta en halunnut juuri sillä hetkellä olla yksinkään.




-Mulla ei mene tässä kuin ihan pieni hetki ja sitten mä ehdin istua sun seuraasi,
Alex hihkaisi askareensa ääreltä.




-Cybil tulee,
Sherryl sanoi varoittavasti ja saman tien ovi kävi. Skarppasin. Niin, tosiaan, heillä oli lapsi ja minä olin humalassa. En halunnut olla humalassa lasten aikana. Olin monessakin asiassa täysi renttu, mutta tässä en. Minulla oli tiukkoja periaatteita.




-Hei Cybil. Tulin hetkeksi istahtamaan tänne, mutta olen ihan just lähdössä tästä takaisin kotiin,
sanoin ja hymyilin mahdollisimman tasaisesti. Näin Sherrylin hymyilevän yllättyneenä tyttärensä selän takana. Hän ei ollut tiennyt, että ylipäätään kykenisin moiseen, eikä hän tietenkään tiennyt periaatteistani. Kuka olisi voinut kuvitella, että kaltaisellani juopolla ylipäätään olisi sellaisia?




-Isi lähtee hetkeksi aikaa Jessen luokse, heti kun on vaan syönyt tämän salaatin,
Alex totesi tyttärelleen tyynesti.




-Saanko mäkin tulla mukaan? Sun pihalla on se leikkiteline ja keinu. Saanko tulla leikkimään?
Näin hänen vanhempiensa vilkaisevan toisiaan.



-Sopiiko sulle huomenna Cybil? Huomenna on perjantai ja sä voisit tulla Katen kanssa leikkimään,

kysyin nopeasti ja sain hyväksyviä nyökkäyksiä pikkuisen selän takaa.

-No joo. Okei!

Olin helpottunut. Alex onneksi söi nopeasti ja lähti sitten saattamaan minua kotiin. Emme puhuneet mitään, mutta hän puristi minua tiukasti olkapäästä oveni ulkopuolella ja minä olin kiitollinen, että hän ei yrittänyt halata.



**********



Pariskunnan tiet siis erosivat. Tullaanko heitä näkemään enää yhdessä ja jos tullaan, niin missä merkeissä?






4 kommenttia:

  1. Olen ehtinyt palata taas simstarinoiden pariin, joten kirin tämän kiinni ja AAAAAA

    Todellakin tullaan näkemään!! Sanoi Jesse-parka mitä tahansa, niin mieshän on korviaan myöten rakastunut :DD Ruusun terälehtiä kylvyssä, oi oi oi. Ja eihän nuo jäähyväissanat lämpimistä ajatuksistakaan nyt ihan hirvittävän karskeja enää olleet ;)

    Mä näen sieluni silmin tilanteen, jossa Jesse kaasuttaa Jasminen ökykämpälle ja tapaa ensimmäisenä Victorin... ja tappeluhan siitä syntyy... ja Jesse ajaa Jasminen kanssa nauraen auringonlaskuun...
    ... tai ehkä tää ei mene ihan niin yksinkertaisesti, mutta jotain sinne päin ;D

    VastaaPoista
  2. Kyllä mäkin oon sitä mieltä, että sisimmässään Jesse rakastaa, mutta ei uskalla myöntää. Luulempa että parin tiet eroavat joksikin aikaa kunnes Jasmine ei enää pysty jatkaa entistä elämäänsä ja palaakin takaisin.

    VastaaPoista
  3. Voisin veikata, että Jasminea nähdään vielä. Suunnilleen samanlaisissa merkeissä kuin veikkasin jo edellisen osan kommenteissa. Ellei sitten tässä käy vaikka niin, että Victor alkaa vähän ihmetellä, että miten Jasminen bisnesmatka pitkittyikin niin moneen kertaan, totuus selviää, heidän liittonsa tulee tien päähän ja Jasmine palaa Jessen luo, kun eii siitä entisestä elämästä ole oikein mitään jäljellä. No, tavalla tai toisella nämä kaksi tulevat vielä kohtaamaan.

    VastaaPoista
  4. Saatoin nähdä vähän unta Jessestä yksi yö. Tulin syyttämään sinua asiasta.

    Ei vais. Mukava uni oli :D

    VastaaPoista

11. Älä pitkitä väistämätöntä

  Makasimme lattialla ja huohotimme raskaasti. Olin ottanut Jasminen keittiön tasoa vasten, emme olleet edes riisuuntuneet sitä varten kuin ...